enkeli ilman sädekehää

Maanantaina hilluttiin taas liikuntahallilla, kunnes tajusin että mulla on hammaslääkäri...voi auttakaa tätä mun muistia. Ja täähän on "pakollinen kuva aina kun löydät julkiselta paikalta peilin".

Oon niin enkeli että istuskelin kirkon edessä olevalla penkillä. Ainoa syy siinä istumiselle oli se että aurinko sattui juuri siihen paistamaan. Ulkona on jo niin kylmä että luulis olevan pakkasta! Ja yöllähän se taisi pakkasen puolella käydä. 

Koulun jälkeen jäin odottamaan äitiä ja kappaskappas, törmäsin Maunoon (Marttaan, hehe) montakin kertaa, ja mikäs siinä, aina mulle seura kelpaa. Martta jäi odottelemaan näytelmäkerhon alkamista kirjastoon ja minä lähdin äidin kanssa siivoilemaan Rautiaa. Äiti oli käyny kampaajalla ja koin järkytyksen kun menin autoon: pitkien hiusten sijasta polkkatukka. Kohta se taas raivoaa kun halus kasvattaa pitkän tukan ja nyt meni leikkaamaan sen.

Huomenna lähdetään tukioppilaiden ja seiskojen kesken Kommattiin viettelemään aikaa, mikä sen parempi tapa viettää koulun iltapäivätunnit. Nyt koitan myöntyä ajatukseen että kesä ja syksy alkaa olla ohi, ja talvi tekee ihan väistämättä tuloaan. Ulkona on jo ihan jäätävä ilma. 

Mutta muistakaa pukeutua lämpimästi ja olla palelluttamatta itseänne, niin koitan minäkin huomenna! ♥

Verkkopaita, pallohame.....olkihattu.

Eilen lauantaina (21.9.2013) juhlittiin osittain Tarjan ja Veikon hääpäivää--onhan ne ollut jo ihan siedettävän kauan naimisissa-- sekä ihan vaan muuten vieteltiin aikaa ystävien kanssa. Juhlapaikkana toimi Sattasen kylätalo jossa me järjestettiin samantyyppiset juhlat myös viimevuoden keväänä, joten taitaa taas tästäkin tulla jonkinlainen perinne. 

Kuvia mulla on vain järjestelyistä koska itse juhlien aikana oli koko aika niin kovaa menoa ettei sitä millään ehtinyt kuvata, ja musta tuntuu että kaikki otokset mitä muut saivat otettua ovat meidän parin muun osalta jotain ihan muuta kuin upeita....

Mutta kuvien vähyyden takia saatte nauttia pitemmästä selittelystä ja tekstistä, koitan tiiviistää kaiken (kuten yleensä) mutta en ole ennenkään onnistunut joten.

Me tultiin äidin, Jeren, Tarjan ja Veikon kanssa paikalle jo aamu yhdeksältä, ja juhlien oli määrä alkaa yhdeltä päivällä. Jotenkin arvattiin että porukat tulisi jo aiemmin, joten piti kiireellä alkaa hoitamaan kaikki valmiiksi ja minä meninkin heti keittiön lähettyville sommittelemaan pöytäkorustelua, johon kaikki tarvikkeet tuotiin meiltä kotoa.

Lasit on meidän eteisen seinältä (siis purettiin koko laattapeili pois koska remontti) ja tuikkulyhdyt on vanhasta led-valoketjusta. Pihlajan oksat on meidän pihalta ja samoin kaikki kynttilätarvikkeet.

Vessan kynttilälyhdyt pääsi hyötykäyttöön ja ihan nätit niistä tuli kyn tyrkkäsin joukkoon pari pihlajanlehteä.

Kylätalon lava, jota ei kyllä käytetty mihinkään muuhun kuin mun äänentoistolaitteiden säilyttämiseen. Eli kyllä, hoidin äänilaitteita ennen ruokailua ja hetken sen jälkeenkin. 

Kaikki kolme pöytää lavalta katsottuna. Ovea käytettiin meidän upeassa muotinäytöksessä....(?)

Suurimman osan omasta valmisteluajastani kulutin teippaamalla noita oransseja liinoja kiinni valkoiseen pöytäliinaan.

Tältä tosiaan näytti meidän juhlissa ennen vieraiden tuloa, ja sain toissapäivänä hiuksetkin leikattua, en vaan pärjää puolta vuotta kauempaa ilman mun otsahiuksia.

Ruokailu juhlissa sujui moitteettomasti ja ruoka oli erinomaisen hyvää, samoin kaikki kakut ja herkut, vesi herahtaa kielelle kun vain muistelenkin mitä kaikkia siellä oli! Reima oli tuonut karaokelaitteet kylätalolle joten ohjelmaan kuuluin mm. karaoke, ja heti siellä oli mun sukulaiset jonossa menossa laulamaan *facepalm*

Kuulemma kuitenkin yksi huvittavimmista ohjelmanumeroista oli meidän "muotinäytös" jonka Kyösti ja Emilia oli suunnitellu. Viime vuonna esitettiin samantyylisissä juhlissa näytelmä jonka aiheena oli Lumikki ja viisi kääpiötä (koska ei saatu ihan seitsemää)

Ja poikkeavasti meidän muotinäytös ei ollut ihan tavallinen, vaan nimet oikeasti TARKOITTI sitä asiaa miten ne ikinä olikaan nimetty. Noh, tarkennetaan ja selitetään asia tarkemmin, kaikki jotka tuntee nämä seuraavat henkilöt niin pystyvät vain nauramaan:

Naisten juhla-asut:

Minä, pikkumusta = mulla oli päällä upea jätesäkki...

Minttu, pallohame = hame jonka ympärille oli köytetty letka ilmapalloja

Miesten juhla-asut:

Teemu, pikkutakki = vauvoille tarkoitettu musta tyylikäs ulkotakki

Anton, liivi = oranssi pelastusliivi

Olle, solmio = sininen paksu köysi joka oli solmittu täyteen solmuja (näytti ihan hirttosilmukalta:D )

Kesäasuja:

Jere, verkkopaita = vihreä kalaverkko joka oli epämääräisesti kiedottu koko vartalon ympärille

Ari, teepaita = punainen paita johon oli hakanuloilla kiinnitetty teepusseja

Kyösti, eräpaita = vihreä paita johon oli kiinnitetty erääntyneitä laskuja

Tuomas, olki/heinähattu = snikkerssin ale pipoon oli tehty reikä josta oli työnnetty monen sentin paksuinen nippu heiniä läpi, ja kaikki sojottivat päälaen kohdalta niin kuin sulat riikinkukolla

Näytöksessä mainittiin kans kenttävälineitä (=tenniskenttä, sulkapallokenttä...) mutta sen homman tajuaa ehkä vaan muutama tän blogin lukijoista.

Muuten vaan hilluttiin yhdessä ja naureskeltiin keskenämme, karaoke jatku vielä meidän upean esityksen jälkeen. Osa jäi vielä siivoamaan sotkuja meidän kanssa ja suhteellisen nopeasti me oltiinkin valmiita.

Nyt viellä lisään muutaman kuvan eiliseltä illalta ja tältä aamulta. Illalla kävin vielä pienen juoksulenkin.

hyväntekeväisyys

Katselin tuossa äskettäin Elämä Lapselle- hyväntekeväisyyskonserttia, ja se sai taas vaihteeksi ajatukset omassa päässä hyrräämään. Joten ajattelin kirjoittaa vähän  omasta ajattelumaailmastani hyväntekeväisyyteen liittyen.

Se on aina ollut mulla lähellä sydäntä, vaikken ole sitä kovin monelle ikinä myöntänytkään. Mulla on täällä kaikki hyvin kun jotkut pienet lapset jossain muualla kärsii hengenvaarallisista sairauksista, joiden hoidot on vaikeita, kalliita ja joskus jopa todella kivuliaita. Se surettaa ja saa joskus todella vihaiseksi. Miksi kaikki ei voi olla hyvin?

Aina kun jotain tollaisia ohjelmia katsoo, tuntuu tosi pahalta lasten ja myös vanhempien puolesta. Kaikki ne on lapsia, on niin kamalaa kun joutuu elämään jonkun vakavan sairauden kanssa. Syöpä on yksi pahimmista joka saa itseni herkistymään. Vaikka suurin osa parantuu, niin aina on niitä jotka siihen kuolevat. Muut ajattelevat että ainakin ne muut pelastuvat, mutta itse käyn itkunsekaista kamppailua pään sisällä. Ehkä ne tiesi kuolevansa? Ehkä eräänä aamuna joku ei enää herännytkään auringonpaisteiseen aamuun? Ehkä....

Mahdollisuuksia on rajattomasti.

Täällä joku tuhlaa rahojansa kuin seulaa ja ulkomailla lapset kuolevat kun eivät saa juomapullollista vettä. JOS muutaman desilitran verran vettä voi riittää pelastamaan ihmisen, niin miksi ei auteta kaikkia niitä?

Tai entä sitten ne jotka jossain kaukana kuolevat nälkään. Ei se siitä ole kiinni etteikö maapallon ruoka riittäisi, ei, ei, ei. 

Sitä niin haluaisi pelastaa ne kaikki, jokainen on yksilönä niin arvokas. Ei ihminen ole vain robotti joka syntyy, elää, kuolee. Siinä välissä on niin paljon, tunteita, aisteja.... kaikki on mahdollista kun uskoo. Joku ei nää, joku ei kuule, ja jollakin voi olla mahdollisuus antaa ne aistit takaisin kokonaan tai osittain lahjoittamalla vain muutama euro kuukaudessa, mutta välillä tuntuu että kukaan ei tee mitään. Kun huutaisi apua väkijoukossa, kaikki kääntyvät katsomaan ja sitten kävelevät ohi, mutta kukaan ei oikeasti välitä.

Meillä kaikilla on mahdollisuus auttaa, joten tehdään niin. Niin monia arvokkaita ihmisiä ja etenkin LAPSIA voi saada kokonaan uuden elämän ja nauttia siitä. Jokainen on yksilö ja arvokas sellaisenaan♥

Rakkaudella minä.

my room

Kaiken tämän lagittamisen ja tylsyyden tuloksena syntyy aina jotain tosi vähä-älyistä. Siispä tällä kertaa "nautitaan" mun postaustentoteuttamistaidoista ja siirrytään huonepostauksen pariin. Tätä oon jo suunnitellu tosi kauan, mutta kun kaikki on ollu keskeneräistä niin eipä sitten. 

NYT KUITENKIN MULLA OLI TARPEEKSI INSPIRAATIOTA TOTEUTTAA OMA TOIVEENI JEE.

Pinkki on mun mielestä ihan mahdottoman söpö väri, joten totuttelen siihen ajatukseen että se toimii mun musta-harmaa-valko huoneen väripilkkuna.

Just tajusin et mulla on hammasharjakotelo ja hammastahna tossa pöydällä....

Ihanan sekalainen hylly. En tarkoita että se mitenkään likainen ja sotkuinen olis, mutta tavaraa on joka lähtöön.... onneksi ne kaikki on suurinpiirtein järjestyksessä.

Näitä lipastoja mulla on kaks melkein samanlaista. Oon suunnitellu että maalaan noi pohjat ja päällysosat valkoisiksi sitten kun saan aikaiseksi ja kun meidän kaikki ovet vaihdetaan pois noista puunvärisistä.

Näitä oon keränny ties kuinka kauan kun aina joku on ulkomailta tuonu/lähettäny postikortteja.

Mulla on tosi paljon kynttilöitä. Tota ei tosin voi polttaa koska muuten palaa mun musta IKEA-hyllykin.

Ja viimeisin kaikista eli mun korut.... niitä on liikaa kaikkien muiden paitsi mun, äidin ja Emililian mielestä. No siis, korujahan tarvii joka tilanteessa. Ja eri värejä pitää aina olla.

Mulla on muutamia ylimääräisiä kuvia valmiina seuraavaan normipostaukseen..... Niitä on kerääntyny ja kaikki on vähän sieltä sun täältä. Mutta tässä jokupäivä ehkä tuhlaan aikaani blogiin ja lisäilen niitä tänne. :)

En tienny et mul on vapaalippuja tällaisiin uniin.

Ihmiset vähän katteli kaupassa kun hortoilin ympäriinsä huulipunaa naamassa.

MOPOKASTE OHI,

eli enää ei tarvi kaikille todeta etten tiedä millon se on. Huh.

Noniin, ensimmäiset lauseet ohi, nyt saan alkaa hiellä vääntämään tätä loppupostausta kun ei kauheasti taaskaan ole mitään kerrottavaa.

Mopokaste tosiaan oli perjantai-iltapäivästä, ja oon aika tyytyväinen lopputulokseen vaikka ei rehtori antanutkaan meille lupaa tehdä ihan mitä huvitti. Eikä pelkästään rehtori, oli se tukioppilasohjaaja Paulakin siinä vähän vastassa. Kuitenkin saatiin päivä päätökseen ja saatiin olla niin ylpeitä omasta tukariluokasta kun voittivat sen tanssikilpailun, ja minä olin niin varma että reilusti hävitään vaikka sitä positiivista asennettä muihin taottiinkin. Mutta ei, toivonkipinä syttyi kun ensimmäinen opettajatuomareista totes että paras tanssi oli 7C:n..... ja sitten kun odotti seuraavan mielipidettä ja seurali vieressä istuvien oppilaiden kasvoja niin huomasi että kaikki hymyili ja toivo parasta. Ja kun lopullinen vastaus kuultiin niin siitähän se riemu repesi. Kaikki kiljuivat hetken aikaa silmä suurina ja hokivat että "ei voi olla totta me voitettiin...". Ei niistä ylpeämpi voi olla, mahtava luokka kaikilla maailman osa-alueilla♥ tahdon myös kiittää upeista intiaaniviiruista jotka piirrettiin huulipunalla mun naamaan...

Sunnuntaina käytiin päivämutka Oulussa linja-autolla, ja tottakai nähtiin paljon mahtavia ihmisiä. Ja en voi jättää mainitsematta että yhtäkkiä kauhea vauvojen syntyminen. Mun facebookin etusivu on täynnä: "jee meille synty vauva," ja näin edespäin. Ei siinä mitään, se on ihana asia mutta miten on mahdollista että kaikki tapahtuu samaan aikaan? Ihan ku kaikki ne "3kk♥" jutut, kaikki samana päivänä mun seinällä!

Mutta nyt katoan taas hetkeksi, kyllä te tiedätte että oon elossa kun kuulette melua täältä pohjoisen suunnalta:)

How well I know my friend? - Janina -

Koin tänään taas yhden yllätyksen kun Janina ilmoitti että oli löytänyt blogini, ja minä kun olin kertonut osoitteen jo aiemmin muttei toisella ressukalla ollut mitään muistikuvaa! Noh, ihan innoissaan kuulemma ryhtyi lukemaan, ja tulihan sieltä postausehdotuskin. Tässäpä siis ns. kaveripostaus, mulla ei ollut mitään hajua että mites tämän kanssa nyt sitten tehdään, joten pyysin Janinalta muutaman kysymyksen joihin parhaani mukaan yritän sitten vastailla. 

-parista muusta kaverista on myös  tulossa samanlainen, joten ihan rauhassa odotelkaa vuoroanne!:)

Missä tapasitte?

Hmmh, tähän on kiinnostavaa vastata koska en osaa selitellä, joten aloitetaan ihan alusta.

Janinan isoveli muutti tänne (ties kuinka kauan aikaa sitten, haha) ja eipä aikaakaan kun Janina vanhempineen tuli täällä Lapissa käymään, pitäähän sitä isoveikkaa säännöllisesti vahtia. Niimpä siis tavattiin ja vaihdettiin puhelinnumeroita, siitä tää koko mahtava sotku on tainnut saada alkunsa.

Tai ainakin suurinpiirtein näin.

Minkä takia vietät aikaa hänen kanssaan?

Koska Janina vain yksinkertaisesti niin mahtava tyyppi. Yleensä kaikilla on sellainen alkukankeus kun tutustuu johonkin uuteen tyyppiin, mutta Janinan kanssa meillä synkkas heti ja ehdottomasti. Ei mitään ongelmaa siis, ainakaan vielä. Onhan meillä koko loppuelämä aikaa tapella. 

Ehkä Janinan kanssa on jotenkin kans niin helpottunut olla, tuntuu että voi vaan kertoa kaiken ja aina se ymmärtää♥kiitos siitä. Meillä on myös tosi samanlainen huumorintaju, ja mun mielestä on helppo olla sellasen ihmisen kanssa joka nauraa yhtä paljon kun minä, sillä jos nauraminen pidentäis oikeasti ikää....niin minä eläisin varmaan yli 500 vuotiaaksi. 

Ja aina me jotain tekemistä keksitään, meillä ei ole yhtäkään rauhallista hetkeä. Janina on yllyttäjä ja minä se joka vaan suostun joka asiaan, loppujen lopuksi ollaan liemessä ja minä olen se jolle kaikki äkksödentit sattuu.

Milloin näette seuraavan kerran?

MAHDOLLISMMAN PIAN.

Toivottavasti mahdollisimman pian, koska viimeksi nähtiin joskus elokuun alussa ja heti Janinan lähdön jälkeisenä päivänä mulla oli kauhee masennus koska ikävä....

Kuinka tärkeä hän on sinulle?

Ei tuollasta tarvii edes kysyä, koska Janina on täysin korvaamaton♥

Mulla on vaan tosi vähän rakkaita ja läheisiä ystäviä ja oon niin onnellinen että mulla on tuo hippiäinen. 

Hyviä ja tärkeitä muistoja on niin paljon ja toivottavasti tulevaisuudessa saadaan niitä viellä tuplasti lisää:)

Ajattelin väsäillä viellä tämän toivepostauksen lisäksi viellä ihan "tavallisenkin" mutta saa nähä kun olis viellä vaikka mitä hommaa. Joten ehkä ei tänään, mutta kuten Veikko aina sanoo, toivossa on hyvä elää.

Elämä kielii tylsyydestä, mutta mitään muuta mä en kestä.

Kaikkien niiden ihmisten iloksi koitan väsätä postauksen. Tarkoitan kaikkia niitä joilla ylipäänsä kiinnostaa lukea. 

Alkuviikko mennyt ihan sujuvasti, koulussa kaikki ok eikä juuri mitään poikkeavaa. Fysiikan opettaja vähän uhkaili aikaistavansa koetta mutta lukeminen onnistuu helposti jos intoa ja aikaa riittää, ja ajattelin aloittaa kertaamisen jo tänään, Torstaina meillä on äidinkielessä vierasperäisten sanojen koe, joten siinäs yrität 70 sanaa ja niiden tarkoitusta opetella ulkoa.... Oppilaskunta ja tukioppilashommat juoksuttavat tähän aikaan jotenkin paljon enemmän mitä ihan lukukauden alussa. Tuntuu että mulla on jäänyt jotain tosi tärkeitä tunteja välistä, ja sehän tarkoittaa sitä että opiskellaan entistä ahkerammin kotona. Huomenna Kyösti ja Emilia hakevat mut koulustä ja kyyditsevät kotiin, ja tottakai jäävät hetkeksi pitämään seuraa ennenkuin pitää taas rientää. 

Tämän päivän oon vietellyt kotona suurimman osan ajasta, mitä nyt koulua ei lasketa. Hortoilin metsäreiteillä ja katsastelin hyvää kuvauspaikkaa kun alkaa jo tuntua että kun 2kk profiilikuva häiritsee jo vähän kaikkia kun en kuulemma niin pitkiin aikoihin vaihda sitä. No, nyt se on vaihdettu joten olkaamme kaikki tyytyväisiä. Seuraavaksi taidan upota siivoamisen ihanaan maailmaan ja sen jälkeen luvassa on läksyjä ja siihen fysiikankokeeseen taulukoiden tekemistä ja kertailua. Jos vaikka saisin tuon Saran kiinni ja suostuisi mulle keskustelukaveriksi....