hyvän itsetunnon kultaiset ohjeet

Oon taas todella tylsä ja turhauttava ja ajattelin kirjoittaa jotain teemallista, ja koska ihmiset usein tulee kyselemään että miten jaksan aina olla niin iloinen ja posiitivinen, ja miten kukaan ei vihaa mua. Totuushan kuitenkin on meillä kaikilla ihan toisenlainen.... Ei mullakaan aina mitenkään hyvä päivä ole, ja kaikki jaksaa ärsyttää. Sekin on vaa jonkun luuloa että kukaan ei vihais mua, aina niitä on ja tottakai se on normaalia. Aattelin antaa muutaman mun oman kultaisen ohjeen jotka koitan aina pitää mielessä jos taivaalla on pilviä.

Vaikka joku asia tuntuiskin pahalta, niin kannattaa aina hymyillä kaikille vastaantulijoille ja itselleen, se ainakin mulla nostaa huomattavasti mielialaa ja pian huomaakin että kaikkihan on ihan hyvin.

Hyvä itsetunto kasvaa kun menee peilin eteen katsomaan itseään silmiin. Ajattelee että mä kelpaan jollekkin tällaisena kuin mä olen. Itseään ei voi muuttaa. I was born to be somebody. Kuitenkin mä saan hymyn edes jonkun ihmisen elämään.

Itselleen nauraminen ja itsesätään vitsaileminen. Jos sattuu joku moka, kannattaa vaan nauraa itselleen muiden mukana. Periaatteessahan vaikka kaatuminen muiden edessä --silloin kun ei ole tarkoitus-- on aika huvittava asia. Kun osaa nauraa itselleen, ei haittaa vaikka muut joskus nauraisivat sinulle.

Kun menettää jonkun läheisen kaverin jonkun ihan höpön asian takia, on ainakin mulla laskenut itsetuntoa. (nyt onneksi oon tsempannut itseni elämäni kuntoon) Silloin mulla on tapana ajatella, että hän ei ollut mun ystävyyteni arvoinen. Ei kannata ajatella sitä kuitenkaan liian vahvasti, silloin käy huonosti. Mutta jos oot tehnyt kaiken voitavan, sulla on kaikki syyt ajatella noin. Se vahvistaa henkisesti ja pitää mielen korkealla.

Valikoi ihmistyypit joita arvostat. On hyvä ottaa itselleen esikuvaksi joku kaukainen tai ihan läheinenkin ihminen, ja yrittää ajatella hänen tavallaan. Se auttaa pääsemään vastoinkäymisten läpi. Tottakai on hyvä asettaa itselleen joitain periaatteitakin, joista kiinni pitäminen auttaa tajuamaan että sä oot vahva ihminen.

Näitähän olis vaikka kuinka monta, mutta tässä nyt muutama jotka mua on tosi paljon auttaneet. Totta kai se vie oman aikansa kasvattaa itsetuntoa, eikä se todellakaan tapahdu yhdessä yössä, mutta on kaiken sen arvoista. Siis ainaki mun mielestä. Nyt mä lähden taas huitelemaan omia juttujani, ens kerraksi koitan taas keksiä joitain vähemmän pöljempää kirjoitettavaa!:)

lomailua

Nyt oon vihdoin lomaviikon saanut aloitettua vaikkei yhtään siltä tunnukaan!

Perjantaina lähdettiin koulun jälkeen melkeimpä heti ajalemaan kohti Pietarsaarta, koska ajateltiin viettää pari-kolme päivää mun tädin luona. (ja niille jotka ei tiedä missä Pietarsaari on niin Suomen Länsi rannikolla ihan kokkolan vieressä, tämä tieto koskee ehdottomasti JANINAA)

Yöllä oltiinkin sitten vihdoin ja viimein perillä, olin istunu jo aivan tarpeeksi sille päivälle. Lauantaina lähdettiin kiertämään muutama Pietarsaaren kaupoista, ja mulla ei ole niistä mitään muistikuvaa. Ainoa muisto oli se että mun päätä jomotti ihan koko päivän, ja koska se ei mennyt millään ohi niin alennuin illalla syömään puolikkaan buranan.

Sunnuntaina lähdettiin puolen tunnin ajomatkan päähän Kokkolaan kiertämään vähän isompia kauppoja, mm. se iso mutkikas kauppakeskus jonka nimeä en muista. Mulle tarttu vihdoinkin mukaan uudet housut ja pakostakin tennarit, koska äidin mielestä mun vanhat valkoset oli jo liian kulahtaneet. Niistä on vasta pohjalliset melkein revenneet irti... mutta silti aion ne käyttää loppuun asti, eli kunnes ne pohjat on lopullisesti halki, koska tällä hetkellä niihin ei vielä mene vettä. Mitä nyt hyviä kenkiä pois heittämään?

Eilen (maanantaina) mentiin vielä katsastamaan kaikki Pietarsaaren kirpputorit, joista löytyikin mulle talveksi saapikkaat, ihan uudet, alkuperäinen hintalappu oli tallella ja olivat viellä merkkikengät. Illalla käytiin viellä äidin kanssa ostamassa ruokatavaraa ja satuin vahingossa löytämään ittelleni vielä toiset housut hehe.

Ja tänään huristeltiinkin jo takaisin tänne kotiinpäin, mä odotin näkeväni jo lunta mutta ei sitten...

postia

Olen mursu (=tylsä) enkä kerta kaikkiaan keksi mitään mistä kirjoittaa joten ajattelin kertoa että mulle tuli tänään.....

POSTIA.

Tilasin n. viikko sitten Zalandosta itelleni takia, ja nyt se sitten viimenkin ilmestyi tänne. Ja kaiken lisäksi isä oli ollut kiltti ja hakenut sen mulle matkahuollosta. Ensimmäinen huomio, kaikki takkien hihat on mulle jotenkin todella lyhyitä, ihan sama mikä takki, hihat on aina vähän lyhyet. Muuten toi takki on mulle aivan valtava. Sen takia aloinkin sanoa sitä teltaksi... mutta muuten aivan ihana, rakastuin♥

Tänään mulla oli yhden aikaan hammaslääkäri, olin henkisesti tsempannut itteäni siihen, koska mulle oli varattu hammaskiven poistoaika....

En voi sietää hammaskiven poistamista, koska mulla on alahampaiden takana semmonen kultainen kaari, joka pitää mun alahampaan suorassa, koska muuten ne ei millään pysyis. (mikä lie injektio, infektio kaari...:D) Se ei tosin millään tavalla haittaa kun on vaan neljässä etummaisessa hampaassa kiinni. Noh, se nyt sattuu ihan liikaa kun ne kiireiset hammaslääkärit repii sitä hammaskiveä sieltä kaaren ja hampaan välistä. Ääni kuulostaa samalta kun joku vetäis kynsiä liitutaulua pitkin. Joten siinäpäs sitten koitat olla stressaamatta!

Ollaan myös suunniteltu tätä elämää vähän eteenpäin tän vuoden loppuun asti:

perjantaina lähdetään Pietarsaareen mun tädin luo, mutta tullaan jo tiistaina takaisin, sitten mulla onkin syysloma (wuhuu). Jossain vaiheessa Janina ilmestyy tänne, en millään malta odottaa♥ syysloman jälkeen mulla on heti TET-viikko, Joni ja Tuomas on kutsunut ittensä meidän mökille heti kun kelkkakelit tulee taas, Joni halus sinne ennenkun lähtee taas Etelä-Afrikkaan. JA TOTTAKAI Epsanjan matka odottaa kuukauden päässä.

Oon löytäny positiivisen asenteen tähän Suomen pisimpään vuodenaikaan, ja aika innoissani ootan jo ensilunta, laskettelua/lautailua, lumisotaa Jeren kanssa ja tottakai Lapille ominaisia kauniin valkoisia hankia♥