goodbye 2013 | welcome 2014

Vuosi vaihtuu VIHDOINKIN!

Huhhuh, nyt taas uusi vuosi ja uudet kujeet, mutta ajattelin vielä muistuttaa itseäni menneestä vuodesta...

Tasan vuos sitte ajattelin että voi vitsi, 2013 tulee olemaan yksi parhaimmista vuosista koskaan, ja niin tais oikeestaan ollakin. Tai no, mulla on luultavasti vielä kymmeniä muita vuosia tulossa. Nyt ollaan joka tapauksessa samassa tilanteessa, eli olen sitä mieltä että seuraavasta vuodesta tulee vielä parempi mitä edellisestä.

Selailin vähän mun kuvia ja tajusin mitä oikeen olin tän vuoden aikana kuvannu, ja tajusin etten melkeen mitään. Pöh. Mutta kollaaseissa nyt muutamia arkistojen kätköistä löytyneitä.

Listasin myös muutaman huippuhetken:

EHDOTTOMASTI juhannuksen aikoihin ne pari viikkoa Oulussa♥

Turun reissu

huippu seiskaluokka (terveisin ylpeä tukioppilas)♥

ne juhlat joissa piti alunperin juhlistaa Tarjan ja Veikon hääpäivää

hortoilu Viiankiaavalla huipun porukan kanssa♥

Saariselän vaellus niitten ihanien turkulaisturistien kanssa

viimeviikko Oloksella♥

Taurito♥

Huikee vuosi ja seuraava edessä, nyt jo niin rajut suunnitelmat että hiukset irtoo varmaa päästä!

KIITOS KAIKILLE IHANASTA VUODESTA!

Lapland hotels • Olos

Vietiin yhtenä iltana Elle ja Jere pulkkamäkeen Janinan kans.

Maanantaina lähdettiin Muonioon mökkielämää viettämään parhaalla porukalla: Me, Janina, Joni, Ari ja Pirkko. Kuviteltiin että meillä oli ihan liikaa tavaraa mukana, mutta taidettiin olla pahasti väärässä sen jälkee ku muu sakki alkoi kantaa tavaraa autoista ulos...

Ensimmäinen ilta meni suurinpiirtein rauhallisesti, ja aamulla herättiin nipinnapin joskus kello 11 jälkeen, sitten äkkiä aamupalaa ja..... siihen se sitten jäikin. Jere ja Joni kävi laskettelemassa päivällä, mutta me päätettiin että mennään vaan illalla käymään pulkkamäessä, koska jouluaattona rinteet meni kiinni jo kahdelta, eikä meillä olis ollu kovin kauaa aikaa laskea. Yöllä katsottiin Netflix:istä sitten Vuonna 85, jos muistan sen elokuvan nimen oikein.

Keskiviikkona tuntui että minut saa repiä ylös vähintäänkin jollain nosturilla, teki aika tiukkaa nimittäin. Noh, eihän siinä muuta ollut kun ruokaa nassuun ja ulos. Rinne oli aika puuroutuneessa kunnossa kun ei ollut pakkasta ja suurinpiirtein taivaalta satoi vettä, jaloille teki tiukkaa mutta mukavaa oli päästä vihdoin tälle kaudelle laskemaan! Joni oli aamulla lähtenyt Ylläkselle kelkkailemaan ja tuli mökille vasta iltapäivällä. Illalla syötiin taas porukalla hyvää ruokaa, ja Janinan mieliksi pelattiin party aliasta: minä ja Janina vastaan Joni ja Pirkko, ja tais siinä olla Jereki jotenki mukana. Mahtavat pelit oli vaikka Janinan kanssa hävittiinki [vaikka selitettiin niin paljon paremmin ;) ] Jonille iski taantuma, se istu loppuillasta potkuauton kyydissä ja Jere työns sitä Janinan perässä ympäri keittiötä ja olohuonetta (?)

Torstaina lähdettiin Jeren ja Jonin kanssa kolmestaan laskemaan muutamaksi tunniksi, Janinalla oli antibioottikuuri (korvatulehduksen takia) joka väsytti sen verran paljon ettei sitte jaksanu lähteä mukaan. Tultiin takaisin joskus kahden maissa ja syötiin äkkiä, sitten se suurperhe alkoi pakata tavaravuortaan autoihin. 

Me jäätin viellä lauantaihin asti, mutta oli kyllä hiljaista sen jälkeen ku porukkaa lähti. Perjantaina käytiin Jeren kanssa laskemassa pari tuntia ja neuvoin Jereä lautailemisessa kun oli jutut vähän hakusessa ja se pyysiki apua.

Tän päivän oon viettäny suurinpiirtein löhöämässä kotona ja selaamassa facebookia ja instagramia, JA syömällä hyvää ruokaa.

KIITOS KIITOS KIITOS paljon meidän huipulle lomaseuralle ja paljon terveisiä nyt ku vielä ootte hetken kaikki sielä Vantaalla♥

Nyt illanmittaan lähden käymään suihkussa ja selailemaan lentoja helmikuuksi etelään:)

lomasuunnitelmia

¡Hola amigos!

Ei mitään tietoa miksi tuhlaan aikaani kirjoittamiseen ilman aihetta, mutta tuntuu että osasyyllisiä ovat ne jotka kyselivät uusia postauksia. Mitähän siis kertoisin...

Ainakin viimeviikolla sain vihdoin ja viimein laitettua niitä kauan odotettuja raitoja hiuksiin, sekä leikattua kuivat latvat pois ja nyt oon enemmän kuin tyytyväinen. Mun hiustenkasvatusurakka on muuten onnistunut aika hyvin, ne alkaa olla jo sen mittaiset mihin oon pyrkinyt.

Ensiviikolla Janina on tulossa tänne (tarkemmin ottaen tiistaina), ja heti samana iltana pitäis lähtee sen kanssa kattomaan Hobitteja elokuvateatteriin. Mulla itseasiassa on ensiviikolla vielä koulua, mutta sitte saanki nautti viikon lomasta jonka oon ehdottomasti ansainnu! Koulurumban jälkeen oon aivan hukassa ja väsynyt. Keskiviikkona kun vielä jaksan yhden ruotsinkokeen tehdä niin saan olla rauhassa. 

Lomaviikolla sitten lähdettäisiin porukalla meidän mökille. Painotan viellä varmuuden vuoksi, eli siis mökille. Oonkin odottanu että millon pääsen rinteeseen ekaa kertaa tälle kaudelle. Ja mikäs sen parempaa ku tulla puolikuolleena rankan rinnepäivän jälkeen lämpimään mökkiin joka on täynnä mahtavaa porukkaa ja hyvää ruokaa, ah ♥

Suunnitelmien perusteella pääsen siis kouluun lepäämään ja aloittamaan loman jälkeisen kouluviikon ruotsintunnilla... jes.

old, embarrassing photos...

Koska olen todella ihana ystävä, ajattelin kaivaa esille vanhat, monen mieliä järisyttävät kuvat mun tietokoneen syövereistä. NAUTTIKAA. (sara varoitus, nää kuvat on suurilta osin muoniosta)

kesäkuu 2012

...saman vuoden syyskuu

Mitähän osaan sanoa tähän vuosiluvuksi? 2013? noh, joku kevät ylläkseltä tää on otettu, oltiin vietetty koko aamupäivä rinteessä mahtavan sään saattelemana, rinteen priimakunnossa ah♥ oltiin just tultu kylpylästä.

ÖH. Tästä ei voi muuta sanoa kuin että kyllä, Kyöstin ja Emilian häissä oli kivaa.... ahaha.

Kesällä mun serkku Nea oli täällä ja oltiinki sitte mummolassa. TOSTA TOISESTA KUVASTA EI KESKUSTELLA.

Watercrossit elokuussa 2012.

vuosiluku on 2012, kaikki muu on menny ohi...

No siis.... juhlat toukokuussa 2012 sekä Lumikki ja viisi kääpiötä taitaa jo kertoa tarpeeksi? Ja ollaan Juuson kanssa tosi hohdokkaita tossa viimisessä kuvassa.

Tää kuva taitaa olla aluvuodesta 2012.

How well I know my friend? - Sara -

Olen selättänyt laiskuuden melkein kokonaan. Mutta mulla ei oikein oo mitään suurta kerrottavaa oikeeseen postaukseen joten tässäpä tämä jonka oon luvannut tehdä jo monta kertaa ja jota Sara on kysellyt. Ole nyt tyytyväinen.

Missä olette tutustuneet?

Ööh, mun muistin mukaan koulussa? Olin sillon toisella luokalla ja Sara ja sen sekopäiset luokkalaiset tuli ekalle sillo. Sara oli semmonen kikkarapäinen täti joka kerto aina meille muille mitä pitää tehä, haha ihana.

Kaiken lisäksi mä en voinu sietää Saraa ku se oli sellanen kovapäinen eikä koskaan kuunnellu muita, tai jos se kuunteliki niin sen jälkeen se yleensä suuttu ainaki loppupäiväksi.

Mitä tykkäätte tehdä yhdessä?

Sekoilla. Me tykätään tehä yhdessä vähän  kaikkee, makuilla autotiellä ja pelata yöllä tennistä neljän aikaan. Niin ja sitte mä tykkään kirjottaa sen käden aina täyteen ihmisten nimiä....

Yhteiset traditionne?

Syöminen, toistemme kiusaaminen, Sara tykkää esitellä mulle aina niitä sen kelkkavideoita josta mä en tajua yhtään mitään, mut keksin aina niiden kaikki tyhmät kaksimielisyydet. Ja sitte aina ku oon niillä niin tehdään jotain ruokaa ja popitetaan musiikkia niin että puoli cityä kuulee.

Mitkä ovat Saran heikot/huonot puolet?

Noo ennen se ainaki suuttu tosi helposti mulle mut ei onneks enää. Välillä se saa sellasia outoja ADHD kohtauksia, se ei muuten haittaa mut sitte se on vähä kummallista ku se alkaa hyperventiloida jossai julkisella paikalla joka on täynnä ihmisiä. *hekottelee itsekseen koneen ääressä*

Saran parhaita puolia?

Se on tosi positiivinen ja nauraa kaikelle ja koko ajan. Sellasista ihmisistä mä tykkään ja niiden kanssa tuun hyvin toimeen. Ja ku se on niin tyhmä, kaikella rakkaudella. Sen kanssa pitää aina tingata jostain kunnes se tajuaa et on väärässä ja on seuraavan minuutin ihan hiljaa, jonka jälkeen alkaa aina loputon puheripuli.

Mitä uskot muiden ajattelevan teidän ystävyydestänne?

Kaikki mulle tärkeät ja todella rakkaat ihmiset ainaki ajattelee et se on tosi hyvä juttu, koska mulla nyt on ollut näitä kavereita jotka ei enää oo niin valtavan hyvää ja ns. "terveellistä seuraa"...

Kai sen perhekin tykkää et ollaan kavereita, tai ainakin meidän äidit soittelee aina välillä monen tunnin puheluita ja naureskelee joillekkin ihme jutuille. Sen poikakaverista en tiiä ku en koskaan oo sitä ihan livenä nähny, mutta kyl mä sitten laitan sen kyselytenttiin kunhan tulee tänne Lappiin. Sen on pakko tulla.

Niin ja sit on niitä jotka ei voi sietää meidän ystävyyttä. Levittelee juoruja yms. Kai ne on niin kateellisia tai jotai. Niiden käsken haistaa kukkasen jonka lehmä eilen söi (kiitos sanonnasta Tuija) ja suksia vaaraan.

Uskotko että ystävyytenne kestää läpi elämän?

Tähän on vaikee vastata koska en oo ennustaja. Asiaa vaikeuttaa aina suunnitelmien muutoksen. Mulla tulee olemaan peruskoulun jälkeen opiskelupaikka täällä, ja varmaan jään tänne muutenkin koulujen jälkeen koska Sodankylä jota aina vihasin. Saran puheista päätellen se on jossain vaiheessa muuttamassa etelään (en siis oo ihan varma koska siitäkin on jo aikaa ku höpöteltiin näistä, mutta minkä käsityksen ainaki ite oon saanu). Välimatka varmaan vaikeuttaa aika paljon, mutta varmasti tullaan peruskoulun jälkeen näkemään toisiamme paljon, ainahan on autot ja muut kulkuvälineet. 

Mitä yhteistä teillä on?

Molemmat on tosi huumorintajuisia ja kaksimielisiä, molemmilla on sisarus ja ollaan samassa koulussa molemmat B- luokalla mutta eri luokka-asteella vaan.  Muuten taidetaan olla aika erilaisia. Ajatusmaailmassa voi olla ehkä jotain samaa.

Mutta eikös se oo niin että vastakohdat vetävät puoleensa♥

#spain

Viikko sitten saavuttiin Gran Canarialta takaisin Suomeen, ja nyt jo tuntuu että siitä on ikuisuus ja haluaa takasin tuonne. Tuli tutustuttua muutamaan ihanaan ihmiseen joita en kuitenkaan taida enää ton reissun jälkeen nähdä :´(

Hotelli kuului näihin "paradise"-hotelleihin, joten jokaiseen hotelliryhmään kaikkialla maailmassa kuuluu niinsanottu 'Animation Team', joka kehittelee päivän ja illan ajaksi ohjelmia ja aktiviteetteja. Muutamaan ryhmäläiseen tuli tutustutta oikein kunnolla ja meidän lähtöä edeltävänä päivänä vakuuteltiin kaikki toisillemme että kyllä tässä viellä nähdään, kesällä ollaan luultavasti tulossa käymään uudestaan pari kilometriä eteläisempään paikkaan. 

Tuossa on nyt vaan muutamia kuvia matkalta, en oikein osannu päättää että mitä laitan, ehkä myöhemmin sitten lisää kuvia. Taurito oli mahtava paikka, ruoka oli hyvää, henkilökunta osasi auttaa hyvin, säät olivat mahtavat ja hotellialuetta hoidettiin hitaasti mutta hyvin ja tarkasti. Koko paikka oli vain kertakaikkisen täynnä KISSOJA.

Ei ainuttakaan ötökkää huoneistossa, mahtavaa! Ehdottomasti menen uudelleen tuohon pieneen paikkaan.