Olen selättänyt laiskuuden melkein kokonaan. Mutta mulla ei oikein oo mitään suurta kerrottavaa oikeeseen postaukseen joten tässäpä tämä jonka oon luvannut tehdä jo monta kertaa ja jota Sara on kysellyt. Ole nyt tyytyväinen.
Missä olette tutustuneet?
Ööh, mun muistin mukaan koulussa? Olin sillon toisella luokalla ja Sara ja sen sekopäiset luokkalaiset tuli ekalle sillo. Sara oli semmonen kikkarapäinen täti joka kerto aina meille muille mitä pitää tehä, haha ihana.
Kaiken lisäksi mä en voinu sietää Saraa ku se oli sellanen kovapäinen eikä koskaan kuunnellu muita, tai jos se kuunteliki niin sen jälkeen se yleensä suuttu ainaki loppupäiväksi.
Mitä tykkäätte tehdä yhdessä?
Sekoilla. Me tykätään tehä yhdessä vähän kaikkee, makuilla autotiellä ja pelata yöllä tennistä neljän aikaan. Niin ja sitte mä tykkään kirjottaa sen käden aina täyteen ihmisten nimiä....
.jpg)
Yhteiset traditionne?
Syöminen, toistemme kiusaaminen, Sara tykkää esitellä mulle aina niitä sen kelkkavideoita josta mä en tajua yhtään mitään, mut keksin aina niiden kaikki tyhmät kaksimielisyydet. Ja sitte aina ku oon niillä niin tehdään jotain ruokaa ja popitetaan musiikkia niin että puoli cityä kuulee.
Mitkä ovat Saran heikot/huonot puolet?
Noo ennen se ainaki suuttu tosi helposti mulle mut ei onneks enää. Välillä se saa sellasia outoja ADHD kohtauksia, se ei muuten haittaa mut sitte se on vähä kummallista ku se alkaa hyperventiloida jossai julkisella paikalla joka on täynnä ihmisiä. *hekottelee itsekseen koneen ääressä*
Saran parhaita puolia?
Se on tosi positiivinen ja nauraa kaikelle ja koko ajan. Sellasista ihmisistä mä tykkään ja niiden kanssa tuun hyvin toimeen. Ja ku se on niin tyhmä, kaikella rakkaudella. Sen kanssa pitää aina tingata jostain kunnes se tajuaa et on väärässä ja on seuraavan minuutin ihan hiljaa, jonka jälkeen alkaa aina loputon puheripuli.
Mitä uskot muiden ajattelevan teidän ystävyydestänne?
Kaikki mulle tärkeät ja todella rakkaat ihmiset ainaki ajattelee et se on tosi hyvä juttu, koska mulla nyt on ollut näitä kavereita jotka ei enää oo niin valtavan hyvää ja ns. "terveellistä seuraa"...
Kai sen perhekin tykkää et ollaan kavereita, tai ainakin meidän äidit soittelee aina välillä monen tunnin puheluita ja naureskelee joillekkin ihme jutuille. Sen poikakaverista en tiiä ku en koskaan oo sitä ihan livenä nähny, mutta kyl mä sitten laitan sen kyselytenttiin kunhan tulee tänne Lappiin. Sen on pakko tulla.
Niin ja sit on niitä jotka ei voi sietää meidän ystävyyttä. Levittelee juoruja yms. Kai ne on niin kateellisia tai jotai. Niiden käsken haistaa kukkasen jonka lehmä eilen söi (kiitos sanonnasta Tuija) ja suksia vaaraan.
Uskotko että ystävyytenne kestää läpi elämän?
Tähän on vaikee vastata koska en oo ennustaja. Asiaa vaikeuttaa aina suunnitelmien muutoksen. Mulla tulee olemaan peruskoulun jälkeen opiskelupaikka täällä, ja varmaan jään tänne muutenkin koulujen jälkeen koska Sodankylä jota aina vihasin. Saran puheista päätellen se on jossain vaiheessa muuttamassa etelään (en siis oo ihan varma koska siitäkin on jo aikaa ku höpöteltiin näistä, mutta minkä käsityksen ainaki ite oon saanu). Välimatka varmaan vaikeuttaa aika paljon, mutta varmasti tullaan peruskoulun jälkeen näkemään toisiamme paljon, ainahan on autot ja muut kulkuvälineet.
Mitä yhteistä teillä on?
Molemmat on tosi huumorintajuisia ja kaksimielisiä, molemmilla on sisarus ja ollaan samassa koulussa molemmat B- luokalla mutta eri luokka-asteella vaan. Muuten taidetaan olla aika erilaisia. Ajatusmaailmassa voi olla ehkä jotain samaa.
Mutta eikös se oo niin että vastakohdat vetävät puoleensa♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti